torstai 12. tammikuuta 2017

Anonyymit aktivoi

Ette arvaa kuinka outoa oli avata bloggeri. En osaa kuvailla tätä tunnetta, tähän perään sopisi niin mainiosti se punasia poskia hehkuva emoji niin äärettömän hyvin. Mutta miksi mä ilmestyin tänne näppäimistön äärelle? Mun on tehnyt nyt syksystä lähtien mieli kirjoittaa niin mielettömästi! Enkä enään pystynyt hillitsemään itseäni.

En ole saanut mun koodaajan kanssa sovitettua tarpeeksi hyvin aikatauluja yhteen eikä uutta blogia ole saatu nostettua pystyyn, ja tämän vuoksi minusta ei ole kuulunut. Nyt ajatukseni oli tulla luonnostelemaan tänne bloggerin puolelle ensimmäistä postaustani tulevaan blogiini - Sorruin kuitenkin lukemaan teiltä tulleita, hyväksymättömiä kommentteja enkä niiden jälkeen voinut olla kirjoittamatta teille. Tiedän että odotatte kovasti kuulumisiani, se ei jäänyt epäselväksi. Tiedän myös kuinka kornilta & ironiselta kuulostaa, kun totean teille, että kyllä minusta pian kuuluu.. Ehkä ei kuulukkaan, mutta mielessä olette vähän väliä ja yhtä kidutusta tämä on ollut minullekin - Paljon tapahtunut, paljon koettu tässä välissä ja tehnyt niin paljon mieli kirjoittaa teille seikkailuistani.

Olen tässä välissä myös kasvanut paljon ja kerro jo nyt rehellisesti, että on tehnyt super hyvää olla erossa näinkin voimakkaasti somesta, blogeista, keskustelupalstoilta.. että oon oikeasti rentoutunut ja tuntuu, kun olisin oppinut chillaamaan! Osaan nyt arvostaa eri tavalla elämää - Enään en katso kaikkea bloggaajan silmin, elämä ei ole blogin vuoksi, vaan nautin siitä ihmisenä. Ennen helposti haalin kokemuksia, kuten ulkomaanmatkoja sen vuoksi, että niistä sai kivoja postauksia kivoineen kuvineen. Nyt ne lomat ovat palvelleet minua - Olen keskittynyt nauttimaan.

Uuden blogin on määrä palata nimellä Miika Suvanto ja samalla jätän taakseni varhaisen imagoni, sinne saa jäädä Pikatsut ja määränpäättömät hömppäämiset; Toivon todella, että minusta kuuluisi teille pian! Nyt siirryn kuitenkin luonnostelemaan paluu tekstiäni.

Nähdään.

Terveisin viimeisin kerroi,

Pikatsu.

torstai 30. kesäkuuta 2016

30.06.2016

Tullut valtavasti kommentteja postauksien uupumisesta. Mielihalu kirjoittamiseen on edelleen suuri, mutta palaan kirjoittelun pariin lähitulevaisuudessa, sillä tällä hetkellä en - Palaan bloggaamisen pariin uuden blogin kautta, mutta ei hätää! Uudelleenohjaan vanhan blogin uudelle sivulle ja löydätte uuden blogin sen vuoksi ilman turhiä etsimisiä. :)

Tämän blogin osalta mielenkiinto on mennyt, kuten olette varmasti huomannut. Uusi blogi tulee edelleen olemaan lifestyle -aiheinen, mutta aijon jatkossa panostaa enemmän blogin laatuun ja uudelta pohjalta toivoisin motivaationkin palautuvan. :)

Palataan mahdollisimman nopeasti,

Rakkain terveisin,

Miika S.

maanantai 16. toukokuuta 2016

Kaarnalaivalla

Tarkoitus oli seuraavaksi tehdä postaus, jossa esittelen joitakin viime aikaisia ostoksia. En kuitenkaan ole kerennyt, tai oikeastaan onnistunut sopimaan kenenkään kaverin kanssa kuvauspäivää, joten siirsin tuon postauksen nyt sitten sivuun ja päätin tähän väliin nyt tulla kirjoittamaan edes jotakin.

Mä oon tuhlannut ihan sairaasti rahaa viime kuukausina erilaisiin fitness- ja urheiluvaatteisiin, toivoen, että niiden kautta saisi vähän lisäintoa tuohon liikkumiseen. Ja totta kai taustalla on myös tämän hetken trendit - niin on kivan näköisiä tällä hetkellä markkinoilla olevat kledjut, että kyllä ne päällä kelpaa viilettää! Kaikin puolin miellyttävä näky. :) Ehkä noistakin tulee sitten postausta, kun Jonin kanssa päästään treffaamaan taas!

Mitä muuta mun elämään kuuluu, kuin pelkkää shoppailua ja lenkkipolkuja? No hyvää ruokaa ja loistavia ystäviä! Musta tuntuu, että elämässä on nykyään täydellisessä balanssissa kaikki elementit - Ystäville löytyy aikaa ja ne täydentää arkea loistavasti. Mulle meinaan ei ole aina itsestäänselvyys ystävien näkeminen, vaikka tällainen ylisosiaalinen ihmisolento olenkin. :) Oon niin iloinen, että oon oppinut arjessani näkemään ystäviäni myös työpäivien jälkeen eikä sosialisointi pääosin keskity vain vapaapäiviin tai yöelämässä törmäämiseen. Ennen se oli vähän pahatapa, että luovutti rankan työpäivän jälkeen ja heittäytyi lähinnä vain television eteen töiden jälkeen - mutta pienellä väkisin vääntämisellä tuonkin tavan voi kääntää siinä missä sisäisen kellonsakin! Sitä oppii jaksamaan ja lopulta saa energiaa elämästä (niin ja uni tulee kivemmin illalla :D).



Emmin vuohenjuustosalaatti ilman vuohenjuustoa.. :D

Käytiin Emmin kanssa syömässä ja vaihtamassa kuulumisia pienen eron jälkeen. Me ollaan tässä vuosi nähty ihan yhtenään toisiamme ja pakko sanoa, että jos on viikko ettei nähä, niin kyllä siinä alkaa jo vähän ahdistaa, kun ei pääse vaihtaa kuulumisia! Sellasta henkistälääkettä, kun pääsee vuotaa omia juttujaan ja kuuntelemaan toisen omia. ^^' / Ravintola Kaarna


En tosin kyllä ole mikään malliesimerkki tuossa vuorokausirytmin noudattamisessa, kun itse olen niin vahvasti yöihmisiä - Parhaani kuitenkin yritän, kun haluan nauttia mahdollisimman paljon aurinkoisista päivistä, ..etenkin, kun teen niin paljon iltvuoroja. :)

Mä eksyn kuitenkin luvattoman usein tekemään salitreenini töiden jälkeen, keskiyön aikoihin ja sen johdosta herätyskello väkisinkin siirtyy sen pari tuntia eteenpäin. Sitä päivää odottaessa, kun oppii nauttimaan (ja raahautumaan) aamusalille yöllä hikoilemisen sijaan! Joo, jos jollain on hyviä vinkkejä, niin arvostan jos jaatte niitä tänne suuntaan - Tahtoisin oikeasti kasvaa tässä asiassa. ^^'

Miika S.

Snapchat @pikahutz

maanantai 9. toukokuuta 2016

POKS

Huh huh! Josko sitä pikkuhiljaa olisi poika selvinnyt vapusta. Vappu oli aika rankka eikä sitä yhtään keventänyt suhteellisen rankat työkuviot. Kerkesin töiden oheella itsekin hieman juhlimaan vappua, mutta voimat loppuivat kyllä ihan muista syistä, kun biletyksestä. :)

Meni tässä melkein viikko palautellessa voimiaan. Kertoo varmaan teillekin jotain, jos meikäläinen vietti vapaan viikonloppunsa clubien sijaan nukkuessa. :D Mulla on muutenkin ollut viime aikoina vähän sellainen olo, että kaipaa muutosta elämäntavoissa - Ei ihan rytmissä nyt kyllä mene! Kuten useammat teistä tietää, niin mulle tulee tuo elämäntaparemontti ja pitkän tipattoman aika aina syksyllä. Tälleen alkukesästähän tuollainen on luonnonvastaista, kaikkihan herää henkiin ja uusien voimavarojen löytymisen johdosta juoksee baareissa vaikka olisi aamuvuoro edessä. 


Selvennän vähän mistä tuo fiilis voisi johtua ja mitä olen pohtinyt viime viikot.

En tiedä kuinka monelle teistä on tuttu tunne, kun elimistö on ''tukossa''? Vihaan sitä oloa ja sillon kokee aina itsensä tosi väsyneeksi ja voimattomaksi. Yleensä tuollaisen olon itselleen saa, jos syö pidemmän aikaa huonosti, jättää liikunnan vähemmälle ja juoksee rutkasti baareissa. Itselläni etenkin ruokavalio vaikuttaa paljon fyysiseen oloon.


Olen tässä kuitenkin miettinyt paljon tulevaa kesää ja sitä mitä siltä haluan? Haluan nähdä kavereita, tehdä paljon kivoja uusia asioita ja pitää hauskaa. Jos mietin edeltäviä kesiä, niin onhan siellä hauskaa pidetty ja paljon nähty ystäviä, mutta liian moni päivä on mennyt pilalle edellisyön clubittamisen takia. Mitä kivaa on notkua yöt baareissa, kun voi nauttia kesäpäivästä ja auringonvalosta? ..muullakin tavalla, kun makaamalla krapulassa puistossa.



Ajattelinkin tässä, että jos korvaisin notkutut baari-illat kunnon yöunilla ja piristävällä aamulenkillä. Näin takaisin itselleni niin hyvän fyysisen olon, kuin myös parhaimmat mahdollisuudet nauttia kesästä oikeasti. Huomasin jo nyt, kun viikon menin ajoissa nukkumaan, että sitä heräsi vapaapäivinä pirteinä kello yhdeksän aikoihin ja kerkesi tekemään mielettömästi kaikkea mikä piristi.


Alotinkin Snapchatissa pienen haasteen itseni kanssa, jossa seuraajani sitten voivat kommentoida, tukea tai moittia suoriutumistani vapaamuotoisesti. Selvensin aluksi fiiliksiäni ja ajatuksiani, samalla miettien mitä tuon tulevan kesän suhteen teen ja lopulta löysimme seuraajien kanssa oivallisen kompromissin! Päädyimme ''klubittomaan'', joka ei poissulje hauskanpitoa, satunnaisia puistokännejä, suuria tapahtumia tai festareita - Sen sijaan ajatuksena oli juurikin poistaa kalentereista turhat baari-illat! Ihan loistavaa ja tuo pieni joukkopaine, joka noilta seuraajilta tulee, niin on vaan hyvästä! Ainakin viikonloppuna sen huomasi, että tuota haastetta pidettiin silmällä, kun sain illan mittaan vastailla tiedusteluihin mikä boogie ja pidinkö kiinni haasteesta. / Ja ainakin pari seuraajaa on ottanut tämän tosissaan tehtäväkseen vahtia.

Katsotaan miten käy! Ja liittykää ihmeessä mukaan, mitä sitä turhaan baareissa notkumaan, kun tuolla on päivällä kapunki täynnä tekemistä, terassit kuumia miehiä pullollaan ja puistoissa meno katossa! Eiköhän noi baarit ole jo nähty, arkena ne on ainakin ihan kuolleita ja illankulku aina sama!

Miika S.

Snapchat @Pikahutz

lauantai 30. huhtikuuta 2016

5 / 10


Mun elämä on viime aikoina ollut pitkälti pinttyneenä kaavaan: Töitä, töitä, töitä. Siinä sivussa olen kuitenkin pyrkinyt elämään niin täysillä, kuin vain pystyn ja sen takia loppu päivästä on tullut aina otettua kaikki ilo irti. Olen nähnyt melkein joka päivä jotakin kaveriani ja ylläpitänyt noita elintärkeitä ihmissuhteita parhaalla mahdollisella tavallani. Pitkälti näkeminen on mennyt dinnerin äärellä, mutta on sitä tullut paljon istuttua niin kahviloissa, kuin leffateattereissakin. Jopa lenkille olen eksynyt kamutreffeille ja voi että noista ihmisistä saa aina uutta potkua elämään! Ja siihen päälle tämä kaikki auringon määrä, katupöly ja lokkien nauru! (Okei oonpas humoristisella tuulella.. :D).

Oli miten oli, niin onnellinen olen! Sen on varmasti kaikki lähelläni olevat huomannut. :) 


Käytiin ystäväni Sarin kanssa syömässä Kiilassa. Kyseinen ravintola on minulle tuttu lähinnä brunsseilta, mutta oli ihan viihtyisä paikka myös dinnerimielessä! Alkupaloiksi valikoitui valkosipulietanat, jotka itseasiassa valitsen surullisenkin usein ravintoloissa. Noissahan on tosin aina se vaara, että joutuu pettymään mullan maku suussa - Kiilassa lantti lensi edukseni ja eteen osui maistuvat, kunnolla tehdyt etanat! Ja koska hinta oli kohdillaan, niin saatan eksyä piankin uudestaan tuohon ravintolaan näiden himoissani. :)


..kuvat oli huonoja. Päädyttiin kuitenkin lopulta Alkoon, koska mun piti hankkia pari pulloa uusia viinejä ''bileiden varalta'', ja esittelen pari ''etkoiluun'' sopivaa kivaa viiniä. Nämä seuraavat ovat minulle tyypillisiä ja kuvaavat hyvin aloitteluun sopivaa viinimakuani. :) 




KWV Shiraz -Halpa, mutta hyvä. <3




Pääruaksi valitsimme ankkaa ja viiniasiantuntijana Sari sitten valitsi meille kylkeen punaviinin; En tosin muista enään mikä shiraz kyseessä oli, mutta toverini pääsi jälleen osoittamaan asiantuntemusta, sillä kyseinen viini sopi täydellisesti tuohon tilanteeseen! Ja mikä parasta, mun makumieltymyksiin. :)

Tuosta jatkoimme vielä iltaamme pienen shoppailun merkeissä ja kyllähän kaupungilta taisi jotakin kivaa lähteä vaatekaappien täytteeksi. :)

Miika S.

perjantai 29. huhtikuuta 2016

4 / 10

Meillä oli ihan mieletön päivä Upinniemessä mun yhtien vanhimpien ystävien kanssa! Oon tuntenut Tiian ja Jennin jo ihan mielettömän pitkään ja nähdään edelleen säännöllisesti toisiamme. Osittain syy miksi en suostu edes harkitsemaan muita partureita, on se, että sillon meidän on pakko etsiä jostain kohtaa kalenteria väkisin aikaa eikä vahingossa pääse näkemisien välille kertymään liikaa aikaa. :) Tiia kun vastaa meikäläisen hiuksista!


Lähdin Upinniemeen viettämään vapaapäivääni. En tiennyt mitä päivä tuo oikeastaan tullessaan, joten otin varuilta yökamat mukaan - Mukavampi olla, kun ei tarvii tuijottaa kelloa ja miettiä liikaa sitä mitä voi tehdä.

Kirkkonummen juna-asemalta meikäläisen kyytinsä nappasi Jenni ja ajeltiin sitten yhdessä Tiian luokse. Yhdessä me kolme sitten mietittiin päivälle pläänejä ja lopulta me päätettiin lähteä syömään Kirkkonummen Bistro Omat'iin - Ennen tuota Tiia kuitenkin siisti meidän molempien hiuksia, jotta kehtasi lähteä meidän kanssa kaupungille. ^^'

 



Tuota Bistro Omat'tia voin suositella ihan hyvillä mielin. Hinta laatusuhde erinomainen!
Ja kaiken lisäksi ravintola on kuulemma saanut maininnan Michelin oppaassa, joka itseasiassa oli näiden mun tyttöjen perimmäinen syy lähteä juuri kyseiseen ravintolaan. Heiltä meinaan löytyy niin ammattitaitoa, kuin intohimoakin ravintola-alaa kohtaan. 

 

Parhaat etanat joita olen tämän vuoden puolella syönyt!
Ehdottomasti.


Meillä venähti tuolla illallisella sen verran monta tuntia, että aurinko oli kerennyt jo karata täydellisesti metsien taakse ja me sitten ajeltiin takaisin puomin turvalliselle puolelle, sinne varusmiesalueen suojiin pitkät päällä Cascadan Every time we touch huutaen. Sen verran kauan tuo matka Kirkkonummelta Upinniemeen kestää, että kerettiin noilla pimeillä teillä popittaa muutama muukin teinivuosien hitti. :D









 
Itseasiassa me ei menty suoraan Tiian luokse, vaan sen sijaan käytiin kertsillä, ..eli joku upseerikerho, jossa nuo puolustusvoimilla töissä olevat henkilöt saattoivat iltaansa viettää. Ja ette usko kuinka paljon mua jännitti sinne mennä, kun ajattelin valmiiksi sitä kuinka paljon meitsi poikkesi ''kuvioista'' tuolla. :D 

 

Me kuitenkin selvittiin tuostakin reissusta ihan hengissä ja siirryttiin lopulta Tiian luokse jatkaa meidän tyhmille jutuille nauramista ja tuli siinä samalla siistittyä vähän kulmakarvojakin sekä avauduttua miehistä. Mistäs muustakaan.. ? :D


Mun rakkaat naiseni. <3

Lopulta me käperryttiin nukkumaan ja tiedätte varmaan sen mielettömän fiiliksen, kun makaa ystävien kanssa pimeässä huoneessa - Makoilee selälleen ja jatkaa syvällisten puhumista, sellaista filosofista pohdiskelua. Siinä karkaa helposti omatkin ajatukset syntyihin syvihin. ^^ ..No lopulta nuo nukahdi, kun meikäläisen ajatukset karkasivat liian pitkäksi aikaa eikä tullut heitettyä takaisin kommenttia tarpeeksi nopeasti. :D

Miika S.

torstai 28. huhtikuuta 2016

3 / 10

Kampin viidennes kerros kokee juuri tällä hetkellä kovan käden uudistuksia. Tuo legendaarinen kerros ei pelkästään tuo mieleen niitä teinivuosien muistoja - Niitä, kun ensin sitä raahattiin jokainen penni tuon aikaiseen feiföritti liikkeeseen, Gallery:an. Tai niitä, kun shoppailun sijaan aikaa tapettiin muuten vain hengailemalla. Viime aikoina tuolla on tullut vierailtua lähinnä ravintola Cafè Johdon takia.

Niiin! Jos yökerho The Tigeria ei lasketa! Tuo viidennessä kerroksessa sijainnut ravintola sulki juuri hetki sitten ovensa ja samalla siirsi palan omasta nuoruudestani historiaan. Olen seurannut Kampin Tiger'n elämänkaarta koko sen ajan, kun se on ollut pystyssä - Siellä on tuuletettu menemään lukion opiskelijabileet 100 aamun bileistä kaikenlaisiin teemabileisiin ja luonnollisesti koettu paljon sellaista, jotka ovat jääneet osaksi sitä kirjoa jota tullaan muistelemaan vielä sillon, kun jalka ei tamppaa niin vauhdikkaasti (sinne tosin on vielä aikaa... Toivottavasti! :D). 

Vähän harmittaa, että tuo paikka sulkee ovensa. Se oli kuitenkin paikkana sellainen minne meni joskus kaikkein mieluiten - Tietyn fiiliksen paikka. :) Ja tuota paikkaa, kun on tullut joskus vähän promottuakin, niin päässyt tutustumaan niin työntekijöihin, kuin siihen upeaan promoryhmään sekä niihin kanttistyyppeihin. :)

Osallistuttiinkin tuon clubin hautajaisiin kavereiden kanssa lähtemällä tuhoamaan niitä lipastossa lojuvia drinkkilippuja - Niitä, kun tässä on vuosien aikana kerääntynyt. En tosin ymmärrä miten niitä on kerääntynyt kovempaa tahtia, kun mitä niitä on keretty tuhoamaan.. ^^'

..no noissa hautajaisissa me tietysti erehdyttiin pari kertaa puhumaan haikeina kaikesta mitä tuollakin on koettu ja siis härregod! Fläsärit iski voimakkaasti ja verkkokalvoille pamahti alkuperäisen Kampin Tigerin tilat - Joskus tuo clubi oli oikeasti näyttävästi kahdessa kerroksessa ja meno mahdoton! Siis ensimmäisiä clubikokemuksia juurtaa noista ajoista - Itseasiassa heti kun miettii niin iskee fläsäri, kun kontataan kavereiden kanssa ylemmän kerroksen tanssilattialla etsimässä lukiokaverin korvakorua ja siinä sitten iskee silmiin sammakkoperspektiivistä katosta tuijottava tiikerin muotoinen sisustuselementti. Se oli kyllä hieno sisustuelementti ja muistan edelleen ne punaset valospotit mitkä sen silmistä loisti, käänsi kyllä joka ilta humala-asteesta huolimatta katseen itseensä ja taisi se pariin valokuvaankin vuosien aikana päätyä. :D


''Miljoona muistoa ja miljoona menetettyä muistoa''.


Heräsikö mietteitä siitä, miksi yökerho sulki ovensa? Kuten postauksen alussa totesin, niin Kampin viidennes kerros kokee tällä hetkellä rajua uudistusta! Tuonne Helsingin kattojen ylle nousee Kampin ravintolamaailma ja pian siellä bilettämisen sijaan päästään nauttimaan lounasta kauniiden maisemien äärellä. :) En oikein itsekään tiedä mitä tarkalleen on luvassa, mutta jään mielenkiinnolla odottamaan!

Osa postauksen kuvista peräisin
The Tigerin Facebook-sivuilta.


The Tiger'ssa noita tiikerin ''päitä'' nyt oli useampi
kappale, mutta tuo kyseinen moment tapahtui alla olevan kuvan miljöissä.. :D





..Niin ja onneksi noita viihtyisiä yökerhoja Helsingistä nyt löytyy jokunen jos oikeasti tekee mieli ulos lähteä! Eiköhän jokainen nyt ilmojen lämmetessä löydä mieluisensa, kun yöelämä herää taas henkiin ja porukka alkaa viihtymään kodin ulkopuolella. ^^'

Meikäläisellä yhtä tiettyä suosikkia ei koskaan ole ollut, eli nähtäväksi jää missä sitä aikaa sitten juhliessa tulee tapettua! :)

Miika S.